Moikka kaikki rakkaat taas pitkästä aikaa!

Ensinnäkin suuri anteeksipyyntö kaikille teille, kun en ole tänne kirjoittanut, laittanut sähköpostia, soittanut taikka laittanut tekstiviestiä takaisin lukuisista huhuilusta huolimatta!
Tätä vastailemattomuuttani tai hiljaisuuttani täällä on vaikea selittää, mutta yritän silti. En ole unohtanut ketään teistä, eikä kukaan teistä ole menettänyt merkitystään tai paikkaansa mun sydämessä! Täällä ollessa omien juurien ja läheisten merkitys vain korostuu, ja teistä tulee jopa entistä rakkaampia! On hankala vain kuvailla sitä tunnetta, mikä täällä ollessa syntyy. Kai sitä tietoisesti ottaa vain etäisyyttä omaan entiseen elämäänsä, katselee sitä vähän kauempaa ja luo samalla uutta, eheämpää itseä täällä. Koko ajan täällä ollessa vertaa asioita Suomen ja Saksan välillä, mutta ei laita niitä millään lailla paremmuusjärjestykseen. Luulen, että luotan vain siihen, että kaikki rakkaimmat ihmiset säilyvät silti, vaikka en teistä kuulisikaan tai en itse ilmoita olostani. Kuitenkin on ihana, että teistä kuuluu, ja pysyn mukana kuulumisissa! (Tiedän, että se on molemminsuuntainen asia, munkin täytyy hoitaa suhteitani myös teihin päin!)

Ei elämä kuitenkaan ole täällä niin erikoista kuin sen kuvittelisi olevan. Täällä arki koostuu ihan samanlaisista pienistä asioista kuin ennenkin. Käyn töissä ja vapaa-ajalla puuhailen sitten kaikkea muuta kivaa, jolla saa ajatukset pois töistä. Erotuksena täällä vain on se, että asun työkavereideni kanssa, ja heistä muodostuu nyt perheeni ja työpaikasta kotini. Jonkun mielestä se voi olla kamala asia, mutta täällä se tuntuu vain luonnolliselta, kiinteältä yhteisöltä, johon voi turvatua jokaisessa tilanteessa. Ihmiset ympärillä tietävät heti, mitä tapahtuu, ja ne tapahtumat eletään siinä hetkessä yhdessä läpi. Toisaalta täällä ei niin omaa yksityisyyttä pysty pitämään, ellei kehittele salajuonia omista menemisistään, mutta taas toisaalta voi luottaa siihen, että kaikista huolehditaan. Omaa tilaa saa aina tarvittaessa, riittää, kun vain toteaa haluavansa olla itsekseen. Ja on jokaisen oma asia, miten paljon elämästään jakaa toisille. Suurin tekijä täällä viihtymisessä on kuitenkin tämä suomalainen yhteisö tässä ympärillä. Sen merkityksen huomaa sitten normaalissa arjessa, kun heti kirkolta pois mentäessä täytyy kieltä vaihtaa ja asettua ulkopuolisen osaan.

Vahvana vapaa-ajan viettona on meillä säilyneet nämä sunnuntai-illan irkkupubit ja maanantai-illan jazzlaiva -käynnit. Lisänä sitten lenkkeillään tuossa läheisessä "puistossa", käydään elokuvissa (huom. 4,5€/kerta!), kahvitellaan, shoppaillaan, kierretään kaupunkia, kokkaillaan, käydään syömässä ja vain oleskellaan yhdessä ja erikseen... ja tietysti juhlitaan ;)! Suunnitteilla onkin täällä meidän asunnossa, Huikkalassa, jo aika monet teemabileet kevään varalle...

Töissä meidän kiertokulku menee ihan kalenterivuoden mukaan, suomalaisia merkkipäiviä muistaen. Eilen saatiin hernaria, laskiaispullia ja Runebergin torttuja, nam! Tulossa on siis vielä pääsiäisbasaari, vappu ja juhannusjuhlat, jee :)!!! Eli missään nimessä ei Suomi pääse unohtumaan. Lisänä on sitten nämä saksalaiset juhlat, ja Hampurin kaupungin merkkipäivät, jotka meitäkin työllistää näin kevään tullessa. Ja keväthän on jo täällä pitkällä...Ensimmäiset krookukset jo pilkistää tuolta maasta, hiirenkorvat ovat ilmestyneet puihin ja vihreä ruoho alkaa jo hieman pilkistää harmaasta maasta. Lunta ei ole täällä satanut kuin muutamia hötysiä, eikä pakkasiakaan ole kunnolla ollut... Ja kyllähän tästä nauttii!!!

Joulun aika täällä meni itsenäisyyttä juhlistaessa vastaanoton merkeissä, jouluna olimme porukalla töissä tarjoamassa jouluateriaa muille, loikoillessa ja syödessä sitten vapaapäivinä. Uutena vuotena sain iskän ja äidin tänne vierailulle, ja sehän erikoista täällä olikin! Raketit viuhuivat tuolla meidän kotikadulla niin, että luuli sodassa olevansa sen savun ja paukkeen keskellä! Lisäksi silloin oli varmaankin kylmin aika täällä, joten viima ja kosteus tunkeutuivat takin alle oikein urakalla, hrrrr...

Nyt sitten piipahdin Suomessa tammikuun lopussa ihan nopealla visiitillä. Kävin kotona muutaman päivän olemassa ja juhlimassa veljen kihlajaiset ja sitten täytyikin jo suunnata takaisin. Tarkoituksella en tästä reissusta huudellut hirveästi, koska aikaa oli todella vähän tavata ketään, joten pahoittelut siitä! Seuraavalla kerralla on tarkoitus olla pidempään ja kierrellä sitä Suomeakin ympäri!

Matkailusta puheenollen, meillä on Nannan kanssa suunnitteilla reissu Alpeille ensi kuussa, ihanaa!! Tosin Nanna varmaankin nauttii tästä laskettelusta enemmän, mä taidan keskittyä tähän before ski-during ski-after ski -toimintaan, heh :D! Sitten sieltä päästyä on tarkoitus lähteä au pairien kanssa kevätreissulle Irlantiin huhtikuussa! Jännittää jo nyt!!!  Ja parasta tässä Irlannin reissussa on se, että se sisältyy mun töihini, jippii!!!

Kovasti odottelen teitä kaikki sieltä tänne käymään, koska en malta odottaa sitä, että oikeasti pääsen jakamaan tätä kaikkea teidän kanssanne! Näitä tapahtumia on hankala kuvailla sanoiksi, koska tilanteet tapahtuvat ja muuttuvat niin nopeasti, mutta yritän pitää tätäkin blogia nyt ajantasalla paremmin...

Ainiin, tammikuussa sain uuden kämppiksen, Katrin Kuopiosta, joka ilostuttaa täällä päiviäni ja iltojani savolaisella huumorilla :) kerrassaan ihana tyyppi on hän!

Nyt täytyy taas valmistautua iltavuoron vetämiseen, uhhuh. Toivottavasti tämä paketti hieman tyydyttää suurimpia tiedonhalujanne, ja Naamakirjasta löytyy sitten niitä kuviakin ;)!

Palaillaan muruset!!! Halauksia ja pusuja kaikille teille...

-Miltsukka-